Kuva on otettu Ateenan Akropolis-kukkulalta työmatkalla syksyllä 2006. Osallistuin tuolloin useamman vuoden kestäneeseen eurooppalaiseen yhteistyöprojektiin, jonka ansiosta sain mm. tutustua uskomattomiin ihmisiin, nähdä aikuisen sinivalaan lähietäisyydeltä keskellä Atlanttia ja syödä unohtumattoman illallisen italialaisessa linnassa ylhäällä vuorella. Tuon yhteistyön päättyessä ja työryhmän erotessa totesimme suomalaisen kollegani kanssa surusta ja kiitollisuudesta vapisevina, että vaikka tulisi mitä, mitään vastaavaa työprojektia kummallekaan meistä ei koskaan enää tule. Kuva Ateenasta voi lisäksi kertoa rakkaudestani Kreikkaan ja erityisesti sen saaristoon, jossa olen ollut seitsemän kertaa, ja jonne palaan niin kauan kuin henki pihisee.
Pariisin kattojen ylle pääsee esimerkiksi yhden Printemps-tavaratalon rakennuksista näköalatasanteella. Olen käynyt Pariisissa ensimmäisen kerran vasta neljä vuotta sitten, mutta sen jälkeen sitäkin useammin. Miettiessäni sitä, milloin olen ollut erityisen onnellinen, muistan viime elokuun pimeät, lämpimät ja loputtomat illat parhaan ystäväni kanssa pariisilaisissa tunnelmissa; Cafe des Angesissa Bastillessa ja Maraisin La Perlessä. Tuolloin aika olisi voinut pysähtyä kohdallemme vaikka yhdeksi sadaksi vuodeksi.
Parhaat lapsuusmuistot liittyvät paitsi ratsastusleireihin ja ylipäätään hevoskesiin, myös lomamatkoihin perheen kanssa. Kun muut menivät pohjoisesta etelään, me menimme aina pohjoisesta pohjoiseen. Palasimme kesä toisensa jälkeen pohjoisen Norjan kyliin ja kaupunkeihin, minulla ja siskollani oli tutut keinut ja kiipelytelineet kaikissa paikoissa, hurja kokoelma simpukoita ja kiviä Jäämereltä, tuttuja lehmiä Altassa sekä rasvahäntälampaita Hammerfestissä. Kuva on Tromssasta.
Lähetän tunnustuksen eteenpäin Ranskasta puheenollen ja piristystä päivään toivotellen seuraaville:
Neiti Juusto
Pellon pientareella
Marikka
Oi, nämä olisivat voineet olla omia mielenmaisemiani, vaikka en ole Kreikassa ja Norjassa edes koskaan käynyt! Mutta ymmärrän hyvin niiden viehätyksen, sekä etelän että pohjoisen. Minun Kreikkani on ehkä Espanja ja Norjani Islanti :)
VastaaPoistaMarais on minunkin suosikkikaupunginosiani Pariisissa, erityisesti se ortodoksijuutalaisten kortteli ja sitä ympäröivät kadut.
Kiitos vaan Lumikko hauskasta haasteesta, innostuin katselemaan vanhoja lomakuvia ja lapsuudenkuvia, mikä oli tietysti tosi hauskaa ;) Islanti olisikin hieno nähdä, kunhan nyt ensin olen taas joskus saanut tästä kotonaolosta tarpeekseni.
VastaaPoistaSinä onnellinen kun suuntaat pian Pariisiin, käy (jos et ole jo käynyt) tutustumassa pieneen kylämäiseen kaupunginosaan Butte-aux-Caillesiin, se tulee kävelymatkan päähän esimerkiksi Place d'Italien metrolta. Siellä on tosi viehättävää, linnunlaulua, turistivapaata ja edullista ruokaa ja viiniä. Siellä on myös pari majataloa, joista voi saada jopa huoneiston tosi edullisesti pidemmäksikin aikaa. Kaivan tarvittaessa vielä ne nimetkin esiin, olen suunnitellut muutenkin sellaista luomupostausta Pariisiin liittyen. Hyvää matkaa muuten!
Ei ole totta, meillä on hotelli ihan Butte-aux-Caillesin kulmilla, Place d'Italie on lähin metroasema! Tähän saakka olen aina asunut Seinen pohjoispuolella, yleensä Montmartrella, koska siellä on ollut halvinta (Marais'ssakin olen yöpynyt parissa halpishotellissa, mm. sellaisessa jossa oli torakoita...). Nyt päätettiin majoittua vaihteeksi eteläpuolelle, kun huomattiin, että juuri tuolla alueella on myös edullisia hotelleja ja muutenkin on kiva alue. Viime reissulla kävin ensimmäistä kertaa Butte-aux-Caillesissa ja ihastuin. Kaikki Pariisin matkani ovat aina sisältäneet kamalasti ravaamista/metroajelua ympäri kaupunkia, joten nyt on päätetty jo etukäteen nauttia ennen kaikkea siitä "kotikaupunginosasta" ja sen ympäristöstä.
VastaaPoistaOh, mikä sattuma! Ja miten mahtavaa. Asuimme pari kesää sitten hotellissa nimeltä Verlaine Butte-aux-Caillesin suloisen uimahallin vieressä rue Bobillotilla. Yö siellä maksoi alle 60 € kahden hengen huoneessa, jossa oli ranskalainen parveke sisäpihalle ja oma pieni kylppäri. Tunnelma oli kovin autenttinen, isäntäperhe ihana ja auttavainen, tietysti vain ja ainoastaan ranskankielinen;)
VastaaPoistaSillä seudulla on hiljainen puutarhakaupunginosa, nykytaiteen galleriakatu (kiinnostavia nuoria taiteilijoita) ja se Tolbiacin vilkas ympäristökin on perin aito ja viihtyisä. Rue de la Butte-aux-Caillesilla on monia pieniä baareja ja ruokapaikkoja, joissa syö hyvää ja edullisesti, viini maksaa illansuun "drinkkitunneilla" pari euroa lasi. Siellä on viikonloppuisin paljon väkeä, joka istuu juttelemassa kadulla, kun baareihin ja ravintoloihin ei mahdu sisälle.
Montmartre on myös omalla tavallaan ihana, mutta se on niin monikulttuurinen ja lisäksi turistien kansoittama, ettei siellä näe sitä toisenlaista Pariisia, mikä taas vaikka tuolla Tolbiacilla on mahdollista. Siis voihan itku, ihanaa matkaa, laitathan kuvia ja tunnelmia sitten!
Sattuma tosiaan :) Kiitos vinkeistä, matkakuume sen kuin yltyy. Montmartrella olen aina asunut siinä reilusti kukkulan ala/lounaispuolella, missä on kyllä ihan aitopariisilaista meininkiä ja kivoja katuja/kahviloita/kauppoja, mutta etenkin Pigallelle päin mentäessä vähän levotonta.
VastaaPoistaLupaan laittaa kuvia ja tunnelmia!
Sain huutia jo kahdeltakin suunnalta tästä postauksestani mainostaessani La Perleä, joka tuntuu joidenkin käsitysten mukaan olevan karmea ja ulkokultainen. Hmm.
VastaaPoistaSelitettäköön nyt sen verran omasta toisenlaisesta kokemuksestani, että La Perle sijaitsee kauniissa miljöössä syvällä Maraisin rauhassa, on tyylinsä puolesta pieni ja kälyinen korttelibaari, josta saa hyvää viiniä ja juustoa, huumorilla höystettyä palvelua ja jossa parveileva väki on monenkirjavaa, ystävällistä ja leppoisaa.
Siis karmea baari;)