Mehua koneeseen

Ihan kaikista tavaroista en sentään luovu, yksi niistä on mehukone. Olen omistanut perinteisen mehulingon jo yli 15 vuotta, ja käytän sitä edelleen juuresmehujen tekemiseen. Linko soveltuu hyvin kovan tavaran, kuten vaikkapa porkkanoiden, mehustamiseen.

Viime talvena hankin lisäksi pitkään haaveilemani mehupresson. Tämä Cowayn kiitelty masiina on siitä erityinen, että hitaan ja hellävaraisen prässäämisen sekä erityisen teknologiansa ansiosta se säilyttää mehussa maksimaalisen määrän hedelmien, vihanneksien ja lehtivihreän tärkeitä ravinteita; entsyymejä, vitamiineja ja mineraaleja.

Mehukone puristaa huolellisesti myös vihreät lehdet, oraat ja marjat, mehusta tulee vaahtoisaa ja runsasta. Olen laittanut koneeseen kesän aikana kaikenlaisia pihalta keräämiäni kasveja ja lehtiä, ja saanut niistä hauskoja makuja perinteisiin vihannes- ja hedelmämehuihin. Jätteeksi jää suhteellisen vähän kuivaa massaa, jonka voi halutessaan käyttää muuhun ruoanvalmistukseen.

Flunssat olen viimeisen vuoden ajan välttänyt tekemällä emäksisöiviä vihermehuja höystäen niitä sitruunalla ja luomuinkiväärillä, jotka tasapainottavat myös erilaisia väsymys- ja happamuustiloja. Tosin flunssattomuuteeni vaikuttavat varmaankin esimerkiksi myös vahva d-vitamiini, runsaat annokset chlorellaa sekä muu yleiskunto. Viime viikkoina paitsi lähipiiri myös puoli Helsinkiä on kylvänyt urakalla räkää ympärilleen, mutta onnekseni olen saanut säilyä elämäni kunnossa tässäkin pöpöpilvessä.

Viime viikkoina mehukoneeseen on mennyt erityisesti omenaa, sillä sitä on nyt saatavilla vaikka missä lajikkeessa ja kotimaisena. Naapurihuvilan setä toi omenasäkillisen siirtolapuutarhastaan, Hakaniemen torilla ja kauppahallissa leijuu omenien tuoksu ja ruokakaupoissakin valikoima on tavallista runsaampi. Sesonki- ja lähiruoan käyttäminen tuo hyvää mieltä, sillä luomua ja muuta terveysruokaa suosiessa joudun usein hankkimaan kaukana tuotettua, mikä on harmillista.

Pääkaupunki on kyllä pohjoiselle luomuilijalle paratiisi. Lähi- ja luomuruoka tuntuu olevan varsinainen trendi ja tarjonta on pohjoiseen kaupunkiini verrattuna satakertainen. Toiselta puolelta lahtea löytyy ihana erikoisliike Anton&Anton, Kallioon on tulossa pian Oma Maa, Kampista löytyy Ruohonjuuri, lähes naapurista Ekolo, Kluuvin kauppakeskuksen kellariin avataan lähi- ja luomuruoan kauppahalli, Lasipalatsilla on Maatilatori, Stockan Herkussa hieno luomuosasto eikä kahviloissa ja ravintoloissa kukaan ihmettele, kun kyselen luomun perään. Lähes poikkeuksetta saan esimerkiksi kahvin tai viinin luomuna. Luomun ryöstöhintaisuus on kuitenkin edelleen asia, joka tulisi pitää keskustelussa. Viikonlopun ruokaostoksemme kolmelle aikuiselle maksoivat kamalasti siihen nähden mitä ostimme, ja tänään täytyy jälleen mennä kauppaan. Taitaa olla viikkokeiton paikka.

Mehukasta maanantaita!